Kamarimusiikki oli entisajan pop-musiikkia

Alun perin palatsien ja linnojen kamareissa soitettu musiikki kantaa syntypaikkojensa nimeä. Termi ”chamber”, suomeksi kamari tai makuuhuone, merkitse 1600-luvulla suurta huonetta tai kamaria, johon perhe, mahdollisesti vieraineen, kokoontui kuuntelemaan tätä klassisen musiikin tyylisuuntaa.

Kamarimusiikki on nykyisin arvostettu taiteenlaji yhtenä taidemusiikin tyylilajeista.  Aina näin ei kuitenkaan ole ollut, sillä kamarimusiikin syntyessä 1600-luvun puolivälissä sitä soitettiin lähinnä taustamusiikkina erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa. Itse asiassa aivan kamarimusiikin synnyn alkuaikoina sitä soitettiin lähinnä ylempien luokkien kodeissa, mutta 1800-luvun yhteiskuntamuutosten myötä kamarimusiikin suosio ylitti luokkarajat ja siitä tuli jossain määrin myös alempien luokkien musiikkia. Nimet kuten Haydn, Mozart, Beethoven, Schubert, sekä Debussy herättävät nykypäivänä suurta kunnioitusta, mutta aikalaisilleen näiden säveltäjämestareiden taikoma kamarimusiikki ei ollut kovin arvostetussa asemassa, toisin kuin esimerkiksi samojen herrojen säveltämät sinfoniat, joita soittivat suuret orkesterit ympäri Eurooppaa.

chamber music

Kamari- ja sinfoniamusiikin suurimmat erot syntyvätkin yhtyeen koosta; kamarimusiikki on tarkoitettu huomattavasti sinfoniaorkesteria pienemmälle ryhmälle, jonka on koostuttuva vähintään kahdesta soittajasta. Ylärajaa ei ole määritelty, mutta useimmiten kamarimusiikkia kuulee nykyisin soitettavan esimerkiksi jousikvartettojen tai pianotriojen toimesta. Toinen suuri ero sinfoniamusiikkiin on kamarimusiikin alemmat tekniset vaatimukset soittajille. 1700-luvulla kamarimusiikki oli amatöörimuusikoiden musiikkia, mikä orkesterin pienen koon kanssa johti siihen, ettei kamarimusiikissa myöskään ole normaalisti käytetty kapellimestaria.

Ylimystön etuoikeudesta kaiken kansan musiikiksi

Jos nykypäivänä ehdottaa kamarimusiikin olevan yksinkertaisesti vain taustamusiikkia, saa puhuja täysin ymmärrettävästi kysyviä katseita osakseen. Vaikka klassista musiikkia saattaakin kuulua vaikkapa tavaratalojen ja ostoskeskusten käytävillä steroista soitettavan, on se säilynyt vuosisatojen aikana ehkäpä arvostetuimpana musiikin tyylilajina, jos katsotaan kokonaisuutta. Klassinen musiikki on ulottanut lonkeronsa kuitenkin joka puolelle yhteiskuntaa, eikä sitä pidetä enää samalla tavalla yläluokkien ja rikkaiden musiikkina, niinkuin oli tapana pari vuosisataa sitten.

Klassinen musiikki on levinnyt elokuvien ja tv-sarjojen taustamusiikeista jopa kasinomaailman, sillä sen rauhoittava vaikutus on omiaan taustamusiikiksi peleihin ja kasinosaleihin. Klassisen musiikin kuuntelusta saattaa olla hyötyä jopa pelaajalle, sillä sen väitetään parantavan aivojen toimintaa usealla tavalla. Klassinen musiikki auttaa esimerkiksi kehittämään kognitiivisia kykyjä, muistia, ja ehkä tärkeimpänä vaikutuksena on mieliajan parantaminen. Kasinopelien harrastajille onkin tässä uusi idea, eli kannattaa kokeilla vaikkapa kamarimusiikin kuuntelua nettikasinoilla pelatassa. Jos haluat testata musiikin vaikutusta, nettikasino247.com -sivustolta löytyy hyvä lista luotettavista nettikasinoista.

Kamarimusiikki Suomessa

Suomessa on vahva kamarimusiikin perinne, joka juontaa juurensa aina 1600-luvulle lähtien, jolloin kamarimusiikkityyppistä klassista musiikkia soitettiin esimerkiksi kirkoissa tai suuremmissa saleissa, joihin mahtui isompikin yleisö kuulemaan musisointia. Kuten Euroopassa, myös Suomessa kamarimusiikki siirtyi hiljalleen ammattimaisempaan suuntaan, ja 1800-luvulla se oli sinfoniamusiikin ohella toinen klassisen musiikin ammattimuusikoita työllistänyt musiikinlaji.

Suomen kaikkien aikojen tunnetuin säveltäjä, Jean Sibelius, on tietenkin kuuluisa lähinnä sinfoniamusiikistaan, mutta oli myös tuottelias kamarimusiikin säveltäjä. Sibelius sävelsi ensimmäiset kamarimusiikkiteoksensa jo 16-vuotiaana, ja jatkoi kamarimusiikin säveltämistä pitkälle aikuisuuteen sinfonioiden ohella. Muita kuuluisia suomalaisia kamarimusiikin nimiä ovat esimerkiksi Erkki Melartin, Atso Almila, sekä Per-Henrik Nordgren, joista Melartin eli Sibeliuksen aikoihin, ja kahta jälkimmäistä voidaan pitää modernin suomalaisen kamarimusiikin suurina niminä.

Kuhmon Kamarimusiikki pitää yllä perinteitä

Jokainen suomalainen on kuullut Kuhmon Kamarimusiikkifestivaaleista. Joka vuosi Kuhmossa järjestettävä festivaali on suurin suomalainen kamarimusiikin festivaali, ja itse asiassa Suomen viidenneksi suurin festivaali pääsylipputuloissa mitattuna. Kaksi viikkoa kestävä Kamarimusiikki perustettiin jo vuonna 1970, kun sellotaiteilija Seppo Kimanen huomasi suuren kysynnän kamarimusiikille.

Järjestyksessään 48. Kuhmon Kamarimusiikki järjestettiin heinäkuussa 2017, ja festivaali on suosionsa huipuilla. Kansainvälisestikin todella arvostettu musiikkijuhla kerää vuosittain Itä-Suomessa sijaitsevaan pieneen kylään noin 150 suomalaista ja kansainvälistä kamarimusiikin huippua, ja esimerkiksi tänä vuonna kamarimusiikin ystäviä hemmoteltiin 69 konsertilla. Lisäksi tarjolla oli oppilaskonsertteja, taidenäyttelyitä, ja muita oheistilaisuuksia, mitkä ovat omiaan nostamaan tilaisuuden henkeä ja arvostusta, ja houkuttelemaan klassisen musiikin ystäviä paikalle kaikista maailman kolkista.

Kamarimusiikki elää siis vahvana edelleen sekä Suomessa, että myös kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla. Beethoven, Haydn, Mozart ja muut entisajan menneet mestarisäveltäjät tuskin osasivat aavistaa vuosisatoja sitten, että kamarimusiikki nousisi arvostuksessa sinfoniamusiin tasolle, mutta molemmat ovat löytäneet yleisönsä, ja niiden suosio jatkuu edelleen vankkana.