Kamarimusiikki on yksi klassisen musiikin alalajeista, jolla yleisesti ottaen tarkoitetaan sinfoniaorkesteria pienemmille yhtyeille sävellettyä musiikkia. Nimitys ”kamari” – englanniksi chamber – tulee yhtyeistä, jotka mahtuivat soittamaan yhteen palatsin saleista tai suureen huoneeseen.
Kamarimusiikissa jokainen soittaja soittaa omaa ääntään, toisin kuin sinfoniaorkesterissa, ja jokainen kantaa näin kortensa teokseen, eikä solisteja kamarimusiikissa juurikaan käytetä.
Keskustelua ystävien kesken
Alkujaan kamarimusiikkia soitettiin vain aristokraattien kotona, ja se oli erityisesti amatöörimuusikoiden suosiossa. 1800-luvulla tapahtuneet suuret yhteiskunnalliset muutokset takasivat sen siirtymisen julkisiin tiloihin koko kansan kuultavaksi ja ammattilaisten soitettavaksi.
Intiimin ja kommunikoivan luonteensa vuoksi yhteen kokoontuminen kamarimusiikkia soittamaan on yhä suosittua ammattimuusikoiden keskuudessa. Kamarimusiikkia voisikin verrata keskusteluun ystävien kesken. Jokaisen soittaessa omaa ääntään, keskustelu virtaa musiikillisin kysymyksin, vastauksin ja pohdinnoin.
Suomalainen kamarimusiikki
Myös suomalaisissa saleissa ja kirkoissa soitettiin kamarimusiikkia jo 1600-luvulta alkaen. Muun Euroopan kehityssuuntausta mukaillen myös Suomessa klassinen musiikki siirtyi 1800-luvulla ammattilaisten soitettavaksi ja esitettäväksi. Ja koska aatelisilla ja hoveilla ei ollut enää varaa tai halua ylläpitää muusikoita, alkoivat muusikot myydä lippuja esityksiinsä ja näin esityspaikkojen ovet aukesivat myös tavallisella katsojalle ja kuuntelijalle.
1860-luvulla alettiin Suomesta lähettää lupaavimpia muusikkoja opiskelemaan Saksaan, jossa he pääsivät tutustumaan romanttiseen musiikkikulttuuriin laajemmin. 1880-luvulla perustettiin Helsingin Musiikkiopisto sekä Helsingin Filharmoninen Orkesteri, jotka toimivat myös suomalaisten säveltäjien opinahjoina.
Jean Sibelius
Jean Sibelius (1865-1967) tunnetaan ennen kaikkea sinfonikkona, mutta hänellä on myös laaja ja tasokas kamarimusiikkituotanto. Vaikka suurin osa näistä teoksista syntyikin hänen opiskeluaikanaan, on niistä moni täysimittainen ja ansiokas taideteos.
Yksi Sibeliuksen ensimmäisiä kamarimusiikkiteoksia on Vattendroppar, jonka hän sävelsi vain 16-vuotiaana. Tämän jälkeen hän sävelsi kesäloman vieton yhteydessä pianotrioja, kamarimusiikin hengessä sisaruksiensa kanssa soitettavaksi. Näistä pianotrioista varsinkin Korppoo-trio ja Loviisa-trio ovat loisteliaita ja niitä esitetään tiuhaan.
Sibeliuksen myöhempiin kamarimusiikkiteoksiin kuuluu VocesIntimae eli Sisäisiä ääniä, jossa voidaan kuulla ennakkokaikuja hänen viidennestä sinfoniastaan. Myös mestariteos Andante Festivo syntyi aluksi jousikvartettona, ja Sibelius sovitti sen vasta myöhemmin jousiorkesterille.
Sibeliuksen Kirsti-tytär kuoli lavantautiin hyvin nuorena ja tämän arvellaan olleen synkkänä innoittajana Maliconia-nimiselle kamarimusiikilliselle selloteokselle ja siinä voidaan kuulla jo lupauksia hänen viulukonsertostaan sekä neljännestä ja viidennestä sinfoniastaan.
Erkki Melartin
Toinen kamarimusiikin voimahahmo Suomessa on Sibeliuksen aikalainen Erkki Melartin (1875-1937). Hän sävelsi muun muassa kuusi sinfoniaa ja runsaasti kamarimusiikkia. Suurmies Sibeliuksen vahvasta vaikutuksesta huolimatta on Melartinin tyyli täysin omanlaisensa, mutta hänen katsotaan jääneen aikalaisensa Sibeliuksen varjoon.
Melartin paitsi sävelsi, myös opetti ja toimi kapellimestarina. Hänen sävellystuotantonsa on monipuolinen ja hän sävelsi muun muassa oopperoita, yksinlauluja, pianoteoksia, sinfonioita ja kamarimusiikkia. Melartinin Juhlamarssi on yksi suomalaisissa häissä eniten soitetuista teoksista.
Kamarimusiikkiteoksia Melartin sävelsi yhteensä 12, ja hänen oma tyylinsä alkaa kuulua ennen kaikkea Es-duuri-kvartetossa vuodelta 1902. Siinä voi kuulla vaikutteita muun muassa Beethovenilta ja teos kuuluu suomalaisen kamarimusiikin kärkikaartiin.
Atso Almila
Suomalaiset säveltäjät säveltävät kamarimusiikkia myös nykyaikana. Atso Almila on kapellimestari ja säveltäjä, joka toimii tällä hetkellä Sibelius-Akatemian kapellimestarikoulutuksen professorina.
Almila on hyvin tuottelias säveltäjä ja on ehtinyt jo luoda neljä sinfoniaa, oopperoita, konserttoja, kamarimusiikkia sekä elokuva- ja teatterimusiikkia. Hänellä on neljä kamarimusiikkiteosta, joista jokaisen on inspiroinut soittajakollega.
Per-Henrik Nordgren
Suomalaisesta kamarimusiikista ei voida puhua ilman Per-Henrik Nordgrenia (1944-2008), jonka sävellyskieli on saanut runsaasti vaikutteita Japanista. Hänen sävelsi yli viisikymmentä kamarimusiikkiteosta, joista monesta on tullut modernin ajan klassikko.